Vesivoima

Vesivoima on merkittävin uusiutuva energiantuotantomuoto Suomessa. Vesistöjä säännöstelemällä sähköntuotantoa voidaan siirtää kulutusta vastaaviin aikoihin, mikä yhdessä vesivoiman nopean ja helpon säädettävyyden ansiosta tekee vesivoimasta erinomaista säätövoimaa. Vesivoiman tuotantoa ei Suomessa nykyisellään voi juurikaan lisätä.

Vesivoiman tuotannosta ei synny päästöjä ilmaan, veteen eikä maaperään. Vesivoimalaitosten padot muodostavat kulkuesteen niin veneilijöillekin kuin kaloillekin ja heikentävät näin virtakutuisten kalojen lisääntymismahdollisuuksia. Lisäksi säännöstelyjen seurauksena vesistöjen vedenkorkeuden vaihteluväli ja rytmi sekä virtaamat muuttuvat luonnontilaiseen verrattuna. Muutokset voivat vaikuttaa edelleen muun muassa vesistön virkistyskäyttöön, kalatalouteen ja ekologiaan. Toisaalta säännöstelyllä on tärkeä rooli jokivesistöjen tulvantorjunnassa. Sen avulla voidaan kevään ja syksyn tulvavedet varastoida järvialtaissa ja käyttää myöhemmin hyödyksi sähköntuotannossa.

Ydinvoima

Ydinvoimalaitoksella energiantuotanto perustuu uraaniytimien halkeamisreaktioon. Ydinvoima on normaalikäytössä hyvin puhdas energiamuoto. Se ei aiheuta hiilidioksidi-, rikkidioksidi- tai typenoksidipäästöjä. Ydinvoimalaitosten turvallisuus on varmistettu moninkertaisten suojajärjestelmien avulla. Voimalaitosten radioaktiiviset päästöt ovat vähäiset ja niiden aiheuttama säteily on erittäin pientä verrattuna luonnon omaan taustasäteilyyn. Jäähdytysvesien lämpeneminenkin aiheuttaa vain vähän ympäristövaikutuksia.

Ydinvoiman tuotannosta syntyvät radioaktiiviset jätteet loppusijoitetaan kallioperään niin ettei niistä ole haittaa elolliselle luonnolle.

Fossiiliset polttoaineet

Fossiilisia polttoaineita ovat hiili, maakaasu ja turve. Palamisessa syntyy aina savukaasupäästöjä, joiden koostumus riippuu käytettävästä polttoaineesta ja voimalaitosprosessista. Keskeisimmät päästökomponentit ovat hiilidioksidi, rikkidioksidi (SO2), typenoksidit (NOx) ja hiukkaset.

Hiilidioksidi on yksi ilmaston lämpenemiseen vaikuttava tekijä. Sähköntuotannon hiilidioksidipäästöihin voidaan vaikuttaa suosimalla päästöttömiä tai vähäpäästöisiä energialähteitä, sähkön ja lämmön yhteistuotantoa sekä huolehtimalla siitä että voimalaitosten hyötysuhde pysyy mahdollisimman korkeana.

Fossiilisista polttoaineista hiilidioksidia syntyy eniten turpeen ja hiilen poltossa. Maakaasun hiilidioksidipäästöt ovat noin kolmanneksen pienemmät.

Rikkidioksidi ja typen oksidit aiheuttavat maaperän ja vesistöjen happamoitumista. Päästöjä vähennetään erilaisten poltto- ja puhdistusjärjestelmien avulla.

Hiukkaspäästöt aiheuttavat ympäristön likaantumista ja pienimmät hiukkaset voivat aiheuttaa myös terveysvaikutuksia.

Biopolttoaineet

Suomessa käytetään energiantuotantoon erilaisia biopolttoaineita: mustalipeää, puun kuorta, hakkujätettä, haketta ja sahanpurua.

Biopolttoaineiden käytöstä syntyy hiilidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjä samaan tapaan kuin fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Biomassan hiilidioksidipäästöjä ei kuitenkaan katsota ilmastonmuutoksen kannalta merkittäviksi, koska vapautuvan hiilidioksidin ajatellaan sitoutuvan suhteellisen nopeasti uuden biomassan kasvuun. Biopolttoaineiden poltossa ei käytännössä myöskään synny rikkidioksidipäästöjä.